Post by tintti on May 19, 2009 2:03:02 GMT -5
Kun itse kokemattomuuttaan on edennyt sen perinteisen kaavan mukaan, että vähintään yksi koira "pilataan" väärällä kouluttamisella, jota sitten korjaillaan, sikäli mikäli sattuu olemaan sellainen onni, että pääsee osaaviin käsiin ja itsellä läpät silmiltä aukee, niin pienoinen varoittava sana muille suojelusta kiinnostuneille treenaajille, sillä etenkin tässä lajissa oikein tehty pohjatyö on AINUT tapa edetä ja pitää koiran korvienvälys oikeassa kuosissa!
Suojelussa koiran kouluttaminen vaatii pyhän kolminaisuuden, jossa kemiaakin tarvitaan. Ohjaajan pitää a) allekirjoittaa, ymmärtää ja avustaa maalimiehen ajatusmaailmaa ja treenimetodeja, b) osata lukea, auttaa ja ohjata omaa koiraansa. Maalimiehen pitää hallita sekä koira, ohjaaja että tekniikka ja soveltaa tietotaitonsa käytäntöön. Se kolmas lenkki on tietysti koira, jonka ominaisuuksia, millaiset ne sitten ikinä ovatkaan, pitää sekä ohjaajan että maalimiehen/-naisen osata lukea, tukea tai hillitä ja jonka tulee olla ohjaajansa hallinnassa myös viettien kuumentaessa koiraa tilaan, johon tottiksessa tai palloleikeissä tuskin kovinkaan moni törmää. Pahin mahdollinen kombinaatio on kokematon ohjaaja ja kokematon maalimies/-nainen, jotka huseeraavat keskenään ilman kenenkään valvovaa silmää.
Suojelu on lajeista kaikkein vaativin. Se koostuu kolmesta osa-alueesta: jäljestä, tottelevaisuudesta ja puruista. Suojelu vaatii koiralta, mutta myös ohjaajalta ja maalimieheltä/-naiselta sekä ominaisuuksia, että aikaa ja vaivaa. Se ei sovi kaikille, eikä sitä ole tarkoitettukaan joka naisen/miehen, rekun ja molarin lajiksi. Sitä ei myöskään saa sellaisena mainostaa/kouluttaa.
Jotkut omaavat tässäkin lajissa enemmän synnynnäistä silmää ja tatsia, toiset oppivat sen tekemällä ja isompiensa ohjauksessa. Ja sitten on niitä, joista ei kerta kaikkiaan ole hommaan, vaikka miten olisi halua. Varmaa on, ettei kenestäkään tule maalimiestä/-naista sillä, että pukee haalarit päälle, omaa ison egon ja on osallistunut parille treenileirille. Maalimieheksi/-naiseksi ei tulla yhdessä yössä kirjoja lukemalla tai treenivideoita katsomalla, ei omalla kentällä yksin nypertäen eikä puhelinkonsultaatiolla vaan:
Hyvä maalimies/-nainen täyttää mm seuraavat kriteerit
- osaa lukea koiraa
- osaa puhua koiraa
- osaa lukea ohjaajaa
- osaa ja jaksaa ohjata ohjaajaa
- on vastaanottavainen
- on sosiaalinen ja osaa puhua myös ihmistä
- on ennakkoluuloton (koira voi olla hyvä vaikkei edusta paimenrotua)
- osaa ottaa huomioon rotukohtaiset eroavaisuudet ja treenata koiraa sen mukaan
- osaa treenata koiraa sen vahvuudet ja heikkoudet huomioon ottaen
- antaa koiralle ja ohjaajalle mahdollisuuden
- ei ole ylimielinen
- on fyysisesti kykenevä (motoriikka, nopeus, lihaskunto)
- osaa viettiteorian ja niiden alalajit ulkoa ja unissaan ja osaa soveltaa ne käytäntöön
- osaa ohjata ja kouluttaa kaikkia suojelun osa-alueita = jälki, tottelevaisuus ja purut
Hyvä maalimiesoppilas puolestaan omaa jo tai omaa ainakin edellytykset edellä mainittujen saavuttamiseksi. Tämänlisäksi hän myös
- toimii pätevän maalimiehen ohjauksessa...AINA
- on tarpeeksi nöyrä ottaakseen oppia vastaan
- on valmis tekemään edistymisensä eteen töitä ja tarpeen tullen ajelemaan pitkiäkin matkoja saadakseen käytännön ohjausta...USEITA JA USEITA kertoja vuodessa, mieluiten kuukaudessa
- osaa mitoittaa oman osaamisensa realistiselle tasolle
- osaa nähdä ja myöntää omat heikkoutensa ja tiedolliset ja taidolliset puutoksensa
- on pitkäjänteinen
- haluaa edistää omalla toiminnalla lajin tasoa ja pitää yllä siihen liittyvää moraalia ja teoillaan sen osoittaa
- huolehtii fyysisestä kunnostaan
Oikein treenattuna suojelu on koiralle leikkiä, taistelua maalimiehen kanssa ja voittajana selviämistä. Oikein treenattu suojelukoira on arkielämässä kaikkea muuta kuin vihainen ja aggressiivinen. Väärät treenit saattavat pahimmassa tapauksessa jättää koiran arkielämään ei-toivottuja toiminta- ja käytösmalleja ja vahvistaa jotain, mitä ei alunperin ole ollut tarkoitus. Myös niin turvalliseksi mainostettu saalisvietti väärissä käsissä väärin tehtynä voi pilata koirakon edistymisen jatkomahdollisuudet.
Suojelu on kokonaisvaltainen laji, josta ei tule irroittaa vain yhtä osa-aluetta koiran viettitoiminnassa > pelkän saaliin treenaamista ei voi kutsua suojeluksi. Se on saalisleikkiä ja silloin on parempi leikittää koiraa saaliilla ihan ilman mitään kytkentöjä suojeluun. Saalisvietti sinänsä on kyllääntyvä viettialue ja koirasta riippuen pelkällä sen käsittelemisellä ei suojelussa pitkälle pötkitä. "Saalistreeniä" ei ole mieltä toteuttaa haalarit päällä "suojelutreeninä" ellei kyse ole vain jostain tietystä treenivaiheesta koiran eteenpäin viemiseksi. Mihin tarvitaan väistämättä ennemmin tai myöhemmin myös puolustus/aggressialueen käsittelyä, jotta koira voi kehittyä tasapainoisesti, vahvistua ja kestää koesuorituksen vaatimukset ja kuormituksen. Sen voi myös rakentaa fiksusti ja turhia härkkimättä.
Jos haluaa hyödyntää koiran saalisviettiä, kasvattaa sen taisteluhalua, opettaa puruotetta patukkaan jne. ja soveltaa tätä esim tottiksen opetuksessa, siihen riittää hyvin joku saalisleikkiryhmä...mikä on siis aivan eri asia kuin suojelu.
Suojelu pysyköön niiden lajina jotka siihen oikeasti osaavat ja haluavat panostaa ja käsittäköön nimikkeenä sen mitä siihen oikeasti kuuluu ja suhtauduttakoon siihen sen ansaitsemalla vakavuudella.
Ainut ja oikea tapa suojeluryhmän perustamiseen lähtee pätevästä maalimiehestä. Hän on se, joka koirien/koirakoiden ominaisuuksia ja tasoa arvioi, hän on se, joka etenkin puruosuudesta vastaa ja sen toteuttaa, hän on se, joka tarkkailee mahdollisen oppilaansa kehittymistä ja päättää, koska oppilas on sellaisella tasolla, että pystyy itsenäiseen työskentelyyn ilman maalimiehen avustusta.
Muu on edesvastuutonta ja suorastaan käsittämättömän naivia niin uusia lajista kiinnostuneita ihmisiä kuin treenattavia koiria kohtaan. Yhtä vastuutonta on antaa koiraansa sellaisella maalimiehelle/-naiselle treenattavaksi, joka ei omaa edellä mainittuja ominaisuuksia, taitoja ja apuvoimia omassa oppimisessaan.
Puhun kokemuksen rintaäänellä...omatoimisen pururyhmän ja monelta taholta saatujen "loistavien neuvojen" tuloksena meillä tehdään pitkään kestävää korjailua onnekseni osaavissa käsissä, eikä varmaan koskaan saada alkuaikojen virheitä täysin pois näkyvistä. Mikä on todella harmi, sillä koira omaa erinomaiset ominaisuudet ja oltaisiin jo pitkällä ilman väärin rakennettua pohjaa. Olisipa joku joskus aikanaan kertonut itsellenikin totuuksia. Ja olisipa vielä oma ymmärrys riittänyt totuuksien sisäistämiseen. Jos siis olet kiinnostunut lajista ja haluat koirasi kanssa sitä kokeilla ja katsoa onko teistä siihen, käytä tarkkaa harkintaa mihin ja kenelle koirasi viet ja missä treenaat.
UGH!
Suojelussa koiran kouluttaminen vaatii pyhän kolminaisuuden, jossa kemiaakin tarvitaan. Ohjaajan pitää a) allekirjoittaa, ymmärtää ja avustaa maalimiehen ajatusmaailmaa ja treenimetodeja, b) osata lukea, auttaa ja ohjata omaa koiraansa. Maalimiehen pitää hallita sekä koira, ohjaaja että tekniikka ja soveltaa tietotaitonsa käytäntöön. Se kolmas lenkki on tietysti koira, jonka ominaisuuksia, millaiset ne sitten ikinä ovatkaan, pitää sekä ohjaajan että maalimiehen/-naisen osata lukea, tukea tai hillitä ja jonka tulee olla ohjaajansa hallinnassa myös viettien kuumentaessa koiraa tilaan, johon tottiksessa tai palloleikeissä tuskin kovinkaan moni törmää. Pahin mahdollinen kombinaatio on kokematon ohjaaja ja kokematon maalimies/-nainen, jotka huseeraavat keskenään ilman kenenkään valvovaa silmää.
Suojelu on lajeista kaikkein vaativin. Se koostuu kolmesta osa-alueesta: jäljestä, tottelevaisuudesta ja puruista. Suojelu vaatii koiralta, mutta myös ohjaajalta ja maalimieheltä/-naiselta sekä ominaisuuksia, että aikaa ja vaivaa. Se ei sovi kaikille, eikä sitä ole tarkoitettukaan joka naisen/miehen, rekun ja molarin lajiksi. Sitä ei myöskään saa sellaisena mainostaa/kouluttaa.
Jotkut omaavat tässäkin lajissa enemmän synnynnäistä silmää ja tatsia, toiset oppivat sen tekemällä ja isompiensa ohjauksessa. Ja sitten on niitä, joista ei kerta kaikkiaan ole hommaan, vaikka miten olisi halua. Varmaa on, ettei kenestäkään tule maalimiestä/-naista sillä, että pukee haalarit päälle, omaa ison egon ja on osallistunut parille treenileirille. Maalimieheksi/-naiseksi ei tulla yhdessä yössä kirjoja lukemalla tai treenivideoita katsomalla, ei omalla kentällä yksin nypertäen eikä puhelinkonsultaatiolla vaan:
Hyvä maalimies/-nainen täyttää mm seuraavat kriteerit
- osaa lukea koiraa
- osaa puhua koiraa
- osaa lukea ohjaajaa
- osaa ja jaksaa ohjata ohjaajaa
- on vastaanottavainen
- on sosiaalinen ja osaa puhua myös ihmistä
- on ennakkoluuloton (koira voi olla hyvä vaikkei edusta paimenrotua)
- osaa ottaa huomioon rotukohtaiset eroavaisuudet ja treenata koiraa sen mukaan
- osaa treenata koiraa sen vahvuudet ja heikkoudet huomioon ottaen
- antaa koiralle ja ohjaajalle mahdollisuuden
- ei ole ylimielinen
- on fyysisesti kykenevä (motoriikka, nopeus, lihaskunto)
- osaa viettiteorian ja niiden alalajit ulkoa ja unissaan ja osaa soveltaa ne käytäntöön
- osaa ohjata ja kouluttaa kaikkia suojelun osa-alueita = jälki, tottelevaisuus ja purut
Hyvä maalimiesoppilas puolestaan omaa jo tai omaa ainakin edellytykset edellä mainittujen saavuttamiseksi. Tämänlisäksi hän myös
- toimii pätevän maalimiehen ohjauksessa...AINA
- on tarpeeksi nöyrä ottaakseen oppia vastaan
- on valmis tekemään edistymisensä eteen töitä ja tarpeen tullen ajelemaan pitkiäkin matkoja saadakseen käytännön ohjausta...USEITA JA USEITA kertoja vuodessa, mieluiten kuukaudessa
- osaa mitoittaa oman osaamisensa realistiselle tasolle
- osaa nähdä ja myöntää omat heikkoutensa ja tiedolliset ja taidolliset puutoksensa
- on pitkäjänteinen
- haluaa edistää omalla toiminnalla lajin tasoa ja pitää yllä siihen liittyvää moraalia ja teoillaan sen osoittaa
- huolehtii fyysisestä kunnostaan
Oikein treenattuna suojelu on koiralle leikkiä, taistelua maalimiehen kanssa ja voittajana selviämistä. Oikein treenattu suojelukoira on arkielämässä kaikkea muuta kuin vihainen ja aggressiivinen. Väärät treenit saattavat pahimmassa tapauksessa jättää koiran arkielämään ei-toivottuja toiminta- ja käytösmalleja ja vahvistaa jotain, mitä ei alunperin ole ollut tarkoitus. Myös niin turvalliseksi mainostettu saalisvietti väärissä käsissä väärin tehtynä voi pilata koirakon edistymisen jatkomahdollisuudet.
Suojelu on kokonaisvaltainen laji, josta ei tule irroittaa vain yhtä osa-aluetta koiran viettitoiminnassa > pelkän saaliin treenaamista ei voi kutsua suojeluksi. Se on saalisleikkiä ja silloin on parempi leikittää koiraa saaliilla ihan ilman mitään kytkentöjä suojeluun. Saalisvietti sinänsä on kyllääntyvä viettialue ja koirasta riippuen pelkällä sen käsittelemisellä ei suojelussa pitkälle pötkitä. "Saalistreeniä" ei ole mieltä toteuttaa haalarit päällä "suojelutreeninä" ellei kyse ole vain jostain tietystä treenivaiheesta koiran eteenpäin viemiseksi. Mihin tarvitaan väistämättä ennemmin tai myöhemmin myös puolustus/aggressialueen käsittelyä, jotta koira voi kehittyä tasapainoisesti, vahvistua ja kestää koesuorituksen vaatimukset ja kuormituksen. Sen voi myös rakentaa fiksusti ja turhia härkkimättä.
Jos haluaa hyödyntää koiran saalisviettiä, kasvattaa sen taisteluhalua, opettaa puruotetta patukkaan jne. ja soveltaa tätä esim tottiksen opetuksessa, siihen riittää hyvin joku saalisleikkiryhmä...mikä on siis aivan eri asia kuin suojelu.
Suojelu pysyköön niiden lajina jotka siihen oikeasti osaavat ja haluavat panostaa ja käsittäköön nimikkeenä sen mitä siihen oikeasti kuuluu ja suhtauduttakoon siihen sen ansaitsemalla vakavuudella.
Ainut ja oikea tapa suojeluryhmän perustamiseen lähtee pätevästä maalimiehestä. Hän on se, joka koirien/koirakoiden ominaisuuksia ja tasoa arvioi, hän on se, joka etenkin puruosuudesta vastaa ja sen toteuttaa, hän on se, joka tarkkailee mahdollisen oppilaansa kehittymistä ja päättää, koska oppilas on sellaisella tasolla, että pystyy itsenäiseen työskentelyyn ilman maalimiehen avustusta.
Muu on edesvastuutonta ja suorastaan käsittämättömän naivia niin uusia lajista kiinnostuneita ihmisiä kuin treenattavia koiria kohtaan. Yhtä vastuutonta on antaa koiraansa sellaisella maalimiehelle/-naiselle treenattavaksi, joka ei omaa edellä mainittuja ominaisuuksia, taitoja ja apuvoimia omassa oppimisessaan.
Puhun kokemuksen rintaäänellä...omatoimisen pururyhmän ja monelta taholta saatujen "loistavien neuvojen" tuloksena meillä tehdään pitkään kestävää korjailua onnekseni osaavissa käsissä, eikä varmaan koskaan saada alkuaikojen virheitä täysin pois näkyvistä. Mikä on todella harmi, sillä koira omaa erinomaiset ominaisuudet ja oltaisiin jo pitkällä ilman väärin rakennettua pohjaa. Olisipa joku joskus aikanaan kertonut itsellenikin totuuksia. Ja olisipa vielä oma ymmärrys riittänyt totuuksien sisäistämiseen. Jos siis olet kiinnostunut lajista ja haluat koirasi kanssa sitä kokeilla ja katsoa onko teistä siihen, käytä tarkkaa harkintaa mihin ja kenelle koirasi viet ja missä treenaat.
UGH!